Mitä Norssi on lukuvuonna 2001-2002?

VENÄJÄN LAATUOPINTOJA

Tervetuloa Norssin venäjänlukijoiden klubiin.

 

 

Koskaan ei tiedä, mitä elämässä voi alkaa tapahtua. Esimerkiksi vuoden 1998 syksyllä kukaan ei ilmoittanut minulle, mitä seuraisi kun aloittaisin venäjänopinnot Norssissa. Minun on täytynyt mennä kaukaa viisaana ensimmäiselle oppitunnilleni: ilman mitään käsitystä siitä, mitä venäjä ja venäläisyys merkitsevät tai minkälaisen huomion ne voisivat saada elämässäni.

Nyt lukion päätyttyä olen jättämässä samaisen venäjän opetustustilan, jonne kerran onnekkaasti astuin, ja koen olevani "ljubitel russkova isika", pahasti venäjään retkahtanut opiskelija. Kolmessa vuodessa kirjahyllyni on täyttynyt venäläisistä CD-levyistä, passini venäläisistä leimoista, myös keskustelukieleni piano-opettajan ja eräiden naapurien kanssa on vähitellen vaihtunut venäjäksi. Parhaillaan luen venäjän pääsykoekirjoja ja odotan kesäistä matkaa Moskovaan venäjän olympialaisiin... Venäjä on kaikesta päätellen tekemässä vallankaappausta elämässäni, se tuntuu varanneen kaikki lähitulevaisuuteni päätapahtumat. Olen joskus miettinyt syitä aatteelliseen havahtumiseeni: ei taustalla voi olla kuin kokonaisvaltaiset venäjänopintoni Norssissa, tiivis ainutlaatuinen "klubimme", jossa yhteinen mieltymys maahan ja sen kulttuuriin on kannustanut meitä kaikkia.

Opettajamme, Norssin venäjänkielen lehtori, on jo useita vuosia pitänyt yllä yhteyksiä erääseen Pietarin kouluun, Norssin ystävyyskouluun Primorskin kaupunginosassa. Venäjää lukevat norssit ovat siten vuodesta 1994 lähtien voineet matkustaa Pietariin tämän koulun vieraiksi, asua aitovenäläisissä perheissä ja viettää päiviä ja öitä todellisen venäläisen taivaan alla. Vastaavalla tavalla opiskelijaryhmiä Pietarin päästä on vuorovuosin tai -vuodenajoin saapunut vierailulle Helsinkiin. Tuloksena on siten systeemi, jossa nuorisomassat rajan molemmin puolin lähtevät säännöllisesti liikkeelle ja kohtaavat. Syntyy "Klub interesnyh vstretsh" - Mielenkiintoisten kohtaamisten klubi: jo kaukaa voi Ratakadun ja Primorskin välillä havaita jatkuvan vuorovaikutteiden, kulttuurierojen, eri elämäntapojen, erilaisten ihmisten, suomalaisten ja venäläisten, ystävystyneiden virran, joka palvelee kielenopetusta.

Kieliopintojen perinteisestä luonteesta tällainen seikkailu kielen emomaassa poikkeaa perusteellisesti. Luokatonta lukiota käyneet tietävät, miten kurssimuotoisuus on omiaan tukahduttamaan kaikki opetukseen liittyvät laajemmat ja luovat projektit, ulkomaalle suuntautuvan opintomatkailun ensi töikseen. Norssin venäjänopinnoissa edellä kuvatut elämysmatkat ovat mahdollisia vain, koska opetusvastuu opinnoista on onnellisesti vain yhdellä opettajalla, toisin kuin esim. englannissa tai ruotsissa. Vakiopettajalla on siten yksinoikeutenaan kaikki aineenopetukseen liittyvät ratkaisut, ja opinnot noudattavat täysin hänen toimintasuunnitelmaansa.

Norssin venäjänopettaja on antanut ymmärtää, että matkat Pietariin kuuluvat jatkossakin kiinteänä osana norssivenäjän opetussuunnitelmaan. Opetuksen lähtökohtana on ennen muuta kiinnostuksen herättäminen kieleen ja sen kulttuuriin: Oppilaille ei tarjota ensisijaisesti kieltä, sen kaikkea sanastoa ja kielioppia tiiviisiin lukiokursseihin ladattuina, vaan pohjimmaisena ovat intohimot venäjän kieleen ja venäläisyyteen. Vasta niiden myötä, kertautuvien Pietarin-matkojen, väkevien matkavaikutelmien, vuosi vuodelta lujittuvien ystävyyssuhteiden ja rohkaisevien puhevalmiuksien varaan, rakentuu todellinen kielitaito.

 

Voisi sanoa, että juuri Norssin tarjoamat kielimatkat - etupäässä Venäjälle - ovat omalla kohdallani johtaneet palavaan kiinnostumiseeni kieltenopiskelusta, nautintoon kielten käyttämisestä. Toistuvilla matkoillamme Pietariin olen tarkkaillut paitsi omaa kielitaitoani ja mahdollisuuksiani ilmaista itseäni venäjäksi myös sitä, miten eräät venäläiset puhuvat suomea vieraana kielenään. Kielikontaktieni kallisarvoisimpana antina olen oppinut arvostamaan kielitaitoa - kokemaan kollektiivisestikin kieltenopiskelun suunnattoman vaikeuden ja haasteen, mutta myös vaiheen, kun kaikki kääntyy voitoksi. Harva asia on palkinnut minut samalla tavalla kuin määrätietoiset venäjänkieliset sanat, jotka olen kuullut omasta suustani valtavassa venäläisessä taidemuseossa.

Viime kädessä minulla on siten paljon muutakin kuin venäjän laudatur: Kotimaani vierelle - kuin minulle uutena ateljeena - on tuhkasta noussut uusi "maailma" taiteineen ja ihmisineen, ääretön kirjallisuuden ja taideaarteiden kokoelma ja ihmisten uusi mentaliteetti. Minulle on kielitaidon kääntöpuolelle jätetty viesti venäläisyyden dynaamisuudesta, venäläisen piano-opettajani ja Dostojevskin kodista; omistan hitusen kielitaitoa suonissani ja mentaalisen pääsylipun heidän luokseen.

Kun Norssin opiskelijaryhmä palaa junalla Pietarista, matkavaikutelmissa kertautuu vuosittain, kuinka venäläiset isäntäperheet ovat olleet vieraanvaraisia ja ihmiset yksinkertaisesti rakastettavia suomalaisvieraita kohtaan. Isoäidin höyryäviä blinejä ja smetanaa tai venäläiskoulussa tarjoiltua borsh-keittoa ei moni unohda, ei myöskään suurkaupungin nähtävyyksiä, monumentaalikirkkoja, Eremitaasin tuhatta salia, valtakatu Nevskiä aamuisin, päivisin, iltaisin - tai öisin, jolloin viereisellä Nevalla sillat avautuvat... Monta kertaa juuri öisen Neva-joen rannalla olen ajatellut ääneenkin: ei koulu, olkoonpa se Helsingin normaalilyseo tai mikä muu koulu tahansa, voi tätä enempää minulle tarjota. Suurimpansa se minulle antaa, kun saattaa minut tänne, näiden ajatusteni sisään. Saatanpa silloin miettiä myös, mitä ystävystyminen merkitsee. Oleg, Andrei, Tanja, Julia ja Arina ovat mahtavia tyyppejä. Mitä jäähyväiset merkitsevät, tämän paikan jättäminen? Ikuisia muistomerkkejä, kiitollisuutta, yhteyksiä siihen, mikä on parasta ja eniten tavoittelemisen arvoista.

Venäjän valitsemiseen paitsi Norssissa myös yleensä liittyy vielä yksi houkutin, joka itseeni tehoaa aina: Menisinkö joskus vasten valtavirtaa? Onko venäjänlukijat Suomessa vähenemään päin? Siinä tapauksessa yliopistojen venäjänlinjoille ja virkoihin, joissa venäjää tarvitaan on vähemmän kilpailua. On vain uskallettava tehdä toisin, hankkia tarvittava kielitaito, ja menestys, tulevaisuus on taattu? Suuresti ihailemani piano-opettaja sekä naapurini ja muutama muukin tuttavani on venäläinen. Venäjää on oikeastaan kaikkialla. Muutama kohtuullisesti menestynyt säveltäjä ja kirjailijakin on venäläinen. Kyllä tämä minulle riittää. On kesä tulossa, huomaan, tuulee Venäjältä.

 

Pekka Kaasinen 3e

27.5.2001

  

 Takaisin etusivulle