Helsingin normaalilyseon venäjän opiskelijat Pietarissa 24.-26.4.2009
 
     

 

 

 

 
 
   
 
Opiskelijoiden matkakertomus
 

 

 

 

 

 

Perjantai 24.4.2009

Juna lähti aikaisin aamulla Helsingin rautatieasemalta. Olimme sopineet tapaamisen laiturille seitsemäksi. Tapasimme asemalla myös Munkkiniemen yhteiskoulusta mukaan tulleet oppilaat ja opettajan. Junamatka sujui mukavasti eväitä syöden ja jutellen. Oli myös mielenkiintoista katsella vaihtuvia maisemia ja nähdä vilaukselta Viipuri. Viipuri näytti kauniilta, mutta on harmi, että se on huonossa kunnossa. Pysähdyimme Suomen ja Venäjän rajalle pitkältä tuntuvaksi ajaksi passien tarkastusta varten. Venäjän rajaviranomaiset olivat erittäin vakavia ja pelottavan oloisia. Suomalaiset tulliviranomaiset olivat paljon rennompia. Loppumatkakin Pietariin sujui leppoisasti. Saavuimme Pietariin vähän yli kaksi paikallista aikaa, joka on tunnin edellä Suomen aikaa. Lähdimme juna-asemalta metrolla kohti hotelli Oktjabrskajaa. Metroasemalla ostimme metropoletteja ja vanhemmat ihmiset etuilivat meitä jonossa. Polettien osto sujui venäjäksi. Sitten laskeuduimme alas metrotunneliin, joka oli erittäin syvällä. Metroasemat ja vaunut olivat siistejä ja matka hotellille sujui mukavasti. Jäätyämme pois oikealla pysäkillä, nousimme ylös ja kävelimme hotelliin, joka oli aivan metroaseman vieressä. Hotellin aulassa kirjauduimme sisään ja saimme huoneiden avaimet. Hotelli oli mukavannäköinen vanha rakennus ja siisti. Kolmenhengen huoneemme oli korkea ja tilava. Suihku ja wc olivat siistit ja sängyt olivat mukavat. Kun olimme kotiutuneet hotelliin, lähdimme lounaalle lähellä olevaan piirakkakahvilaan.

Syötyämme lounasta paikallisessa piirakkapaikassa tapasimme Hertzenin yliopiston suomenkielen opettajan Annan, ja matkasimme metrolla yhdessä yliopistolle. Siellä meitä odotti ryhmä venäläisiä suomen opiskelijoita. Kokoonnuimme rinkiin keskelle luokkaa, ja vuorollaan jokainen kertoi itsestään opiskelemallaan kielellä jotain: nimen, iän, lempiruuan tai -juoman, lempimusiikkityylin ja miksi opiskelee venäjää / suomea. Oli positiivista huomata, että kaikki osasivat sanoa jotakin. Virheet eivät haitanneet, koska oli helppoa samastua toisen asemaan. Sitten jakaannuimme kahteen ryhmään sen perusteella, kuinka kauan venäjää oli opiskellut. Pelasimme Alias-tyylistä sananselityspeliä, jossa suomalaiset selittivät venäjänkielisiä sanoja venäjäksi ja venäläiset suomenkielisiä sanoja suomeksi. Kokosimme myös tarinan päivän rutiineista, jonka ?oikeasta? järjestyksestä emme päässeet koskaan täydelliseen yksimielisyyteen edes omalla äidinkielellämme. Lopuksi olivat pietarilaiset opiskelijat järjestäneet leikkimielisen kilpailun, suomalaisten tuli tietää Venäjällä sijaitsevia kaupunkeja ja venäläisten Suomessa.

 
         
 
 
       
 
 
     
 

Lopputuloksesta ei päästy selville, koska kisassa käytettiin hieman vilppiä, mutta mielestämme Suomi vei voiton. Oppitunnit kuluivat kaiken kaikkiaan nopeasti ja olivat hyvä ensikosketus pietarilaisiin nuoriin.

Hertzenin yliopistolta lähdimme kävelemään Neski Prospektia pitkin Iisakin kirkon kohdalta. Neski Prospekt on Pietarin pääkatu. Sen pituus on huikeat neljä ja puoli kilometriä. Vaikka oli jo ilta, oli katu tupaten täynnä ihmisiä. Autoja oli joka kulmassa. Kadun varrella oli mahtavia palatseja ja hienostuneita ostoskeskuksia. Pietarissa on hienoa ja suurellista. Rakennukset ovat tarkoin koristeltuja kullalla ja ornamenteilla. Pääkadulta poikkesimme Taiteiden aukiolle, jonka keskellä vartioi Aleksandr Pushkin, kuuluisa 1800-luvulla elänyt venäläinen kirjailija patsaan muodossa.

 
     
 
 
     
 

Nevskin varrella kävimme tutustumassa venäläiseen ruokakauppaan. Kaupassa kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Kaupasta kuitenkin löytyi tuttujakin tuotteita, kuten Fazerin sinistä -suklaata. Loppu illasta, ennen hotellille menoa, kävimme vielä illallisella ravintolassa. Ruokaa tilatessa pääsimme harjoittelemaan venäjäksi tilaamista käytännössä. Ravintolaan kävellessämme poikkesimme venäläisessä kirjakaupassa. Kaupungissa oli paljon kirjakauppoja, joista moni oli ympäri vuorokauden avoinna.

Lauantai 25.4.2009

Heräsimme aamulla liian aikaisin ja menimme hotellin ravintolaan syömään aamiaista. Tarjolla oli suomalaisittain hieman erilainen aamiainen: täytettyjä kääryleitä, makkaroita, munakasta, erikoista makeaa tahnamaista ruokaa. Toki myös suomalaisten aamiaistoiveet saatiin tyydytettyä tavallisempien aamiaisruokien ja -juomien kuten voileipien ja kahvin avulla.

 
     
 
 
     
 

Kymmeneltä tapasimme hotellin aulassa valmistautuaksemme päivän tuleviin seikkailuihin. Ensin suuntasimme Eremitaasiin, erääseen Venäjän tunnetuimmista palatseista, joka on saavuttanut valtavan suosion matkailijoiden ja taiteenystävien keskuudessa. Pienryhmissä tutustuimme loistavien oppaiden johdolla valtavaan palatsiin, jonka vaikuttavat teokset lumosivat meidät. Palatsissa tunsi historian havinaa, kun kuuluisien taiteilijoiden teokset vilisivät ohi silmien oppaan selostuksen soljuessa ilmassa. Taide ei toki ollut ainoa mainitsemisen arvoinen asia, vaan palatsin valtavat ja yltäkylläisesti koristellut salit kaikkine yksityiskohtineen olivat jo itsessään valtavan uskomattomia ja kuin toisesta maailmasta.

Kiinnostavan Ermitaasikierroksen jälkeen söimme lounaan bistrossa. Ruoka hurmasi maukkaudellaan ja sen voimin tuleva kävelyretki Iisakin kirkolle ja sen kupolin näköalatasanteelle oli hyvinkin vaivaton. Vaikka usean sadan rappusen nouseminen tuuliselle tasanteelle oli suuri työ, palkitsivat mahtavat näköalat kuitenkin meidät siitä. Venäläiset suomenopiskelijat myös selostivat kattavasti kirkon historiaa selkeällä suomen kielellä.

 
         
 
 
         
 
 
   
  Kierroksemme seuraava kohde oli Kazanin katedraali Nevskin varrella. Myös tässä kohteessa saimme kattavan esittelyn suomeksi. Kirkossa tunnelma oli rauhallinen ja uskonnollinen, aivan eri luokkaa, kuin suomalaisissa kirkoissa.  
   
 
 
     
 

Nyt kierroksemme oli lopussa ja loppupäivän vietimme pienissä ryhmissä kaupunkiin tutustuen. Alkuillasta tapasimme jälleen suomenopiskelijoiden kanssa kahvilassa, jossa keskustelimme rennosti ja tutustuimme toisiimme. Ilta oli hyvin antoisa ja vaikka pääkielenä käytettiin suomea ja venäjää, ilmeni keskustelussa myös englantia ja jopa ruotsia. Hyvästelimme opiskelijat ja menimme nukkumaan hotellille.

Sunnuntai 26.4.2009

Sunnuntaiaamu oli oikein mukava, vaikkei yöllä saanut välttämättä nukutuksi äänekkäiden autojen vuoksi. Aamupalalla saattoi jo syödä varmemmin kuin edellisenä aamuna, koska oli jo kertaalleen maistanut venäläisiä, kummallisia aamupalaruokia. Aamupalan jälkeen oli vapaa-aikaa ja monet kävivät kaupassa ostamassa eväitä junamatkaa varten. Kaupassa kuljeksi kauppa-kissa ja myyjät olivat neuvostoliittolaiseen tyyliin melko yrmeän näköisiä. Kahdeltatoista kävimme luovuttamassa huoneemme hotellilla ja jatkoimme siitä matkaamme räikeällä ja pienellä bussilla nähtävyyksiä katsellen. Opas bussissa puhui suomea hyvin, mutta erittäin ulkomaalaisella tavalla lausuen. Kaikkia väsytti loppumatkasta jo sen verran, ettei jokaisen nähtävyyden kohdalla jaksanut nousta bussista ulos valokuvaamaan. Jotkut niistä olivat kuitenkin sen verran kuvattavan näköisiä, ettei malttanut jäädä istumaan. Sellainen oli muun muassa punainen, entinen majakka, joka näytti oikein upealta valokuvissa sinistä taivasta vasten.

 
         
   

 

 
         
   

 
   
 

Iltapäivällä bussi jätti meidät juna-asemalle, jossa nousimme takaisin Helsinkiin vievään junaan. Matkaeväinä oli paljon muoviin pakattuja hedelmiä ja sellaisia syötäviä, joista ei voinut tietää, mitä ne oikeastaan olivat. Välillä junassa nukuttiin ja välillä lepäiltiin ja roikuttiin junan penkeillä kummallisissa asennoissa. Rautatieasemalla sanottiin munkkiniemeläisille heiheit ja kukin jatkoi uupuneena, mutta iloisin mielin kotiin päin.

 
 

 

 

 
 

Matka on tuhat kertaa tuhat kuvaa

Pietari-bongailun satoa

 

 
 
 
       
 

Pietarin kaupungista ja nähtävyyksistä:

"Pietari on kaunis, mukava ja ilmaa lukuunottamatta puhdas kaupunki."

"Pietari on kaupunkina varsin siisti ja kulttuurillisesti runsas. Varsin retrohenkinen yleisilme."

"Paljon remontteja käynnissä."

"Iisakin kirkko on Euroopan neljänneksi korkein kupolirakennus."

"Kaikki on mahtipontista ja suurta Pietarissa."

"Pietari vaikuttaa Venäjän kulttuurin kehdolta, kun Moskova taas on enemmän poliittinen kaupunki. Jotenkin syntyi kuva, että pietarilaiset häpeävät hieman Neuvosto-aikaa, koska esim. kulttuurissa nostettiin esiin suurimmaksi osaksi juuri tsaarien aika tai sitten NL:ssa ei vain rakennettu erityistä muille jaettavaa kulttuuria."

Venäläisestä kulttuurista :

"Kuuluisia henkilöitä on muistettu nimeämällä rakennuksia, teitä ja aukioita heidän mukaansa."

"Venäläinen kultuuri on hyvin rikasta. Kirjallisuus ja taide ovat läsnä jokapäiväisessä elämässä."

" Kulttuuri näkyy katukuvassa paljon enemmän kuin Suomessa. Keskusta oli ihana, kun kaikki talot ovat samaa tyyliä eikä välissä ole samanlaisia betonimötiköitä kuin Helsingissä."

"Eriyisesti mieleen jääneitä nimiä: Vaskiratsastaja, 200 vuotias Gogol, Pl. Vostanija, Taiteiden aukio, Pushkin, Aurora-laiva, Pietari Suuri, kenraali Suvorov, Dom knigi, Eremitaasi, Talvipalatsi, Dostojevski, Nevski prospekt, Iisakin kirkko, Kazanin katedraali, Verikirkko, hotelli Oktjabrskaja, Herzenin yliopisto."

 
     
 
 
     
 

Kaupoista ja hintatasosta:

"Hintataso kaupoissa vaihtelee. Tuotteet voivat olla samanhintaisia kuin Suomessa tai huomattavasti halvempia."

"Kauppojen hintataso vaihetelee liikkeen sijainnin, koon ja tarjonnan mukaan; kirjakaupat ovat jopa Nevskillä halpoja, mutta esim. vaatekaupat kalliita."

"Asiakaspalvelu ei vaikuttanut erityisemmin melankoliselta neuvostomeiningiltä, vaan asialliselta ja avuliaalta."

"Nevskin varrella kaupat ovat kalliita, lehtikioskeilla myyjät tylyjä. "

"Kioskeja on paljon enemmän kuin Suomessa ja ruokakaupatkin tosi erilaisia. Joissain kaupoisssa ja monissa kioskeissa tavarat olivat tiskin takana ja niitä piti pyytää. Myyjät eivät myöskään tykänneet ottaa rahaa kädestä, vaan ne piti laskea pöydälle."

"Monet kirjakaupat ovat auki läpi yön."

"Kirjakaupoissa iso valikoima."

"1000 ruplalla (27 eurolla) saa neljästä kymmeneen uutta kirjaa (Suomessa 1 tai 2 tai vähemmän)."

 
   
 
 
       
 

Kahviloista ja ruokailupaikoista:

"Kahvilat ja ruokapaikat ovat yleisesti ottaen kohtuuhintaisia ja -tasoisia."

"Kahviloissa ja ruokapaikoissa oli vaikeaa päättää mitä tilata, sillä tuttuja ja tuntemattomia vaihtoehtoja oli paljon."

"Paljon pasteijoita, piirakoita ja leivonnaisia."

"Venäläiset näköjään tykkäävät unikonsiemenistä, sillä niitä oli monissa pullissa."

"Asiakaspalvelu hyvä kahviloissa ja ravintoloissa."

"Piirakat ovat suosittuja, kinkkua on lisätty lähes joka ruokaan."

"Kaalipiirakka oli hyvää ja nopeaa purtavaa."

"Leivonnaiset ja jäätelö hyvää. "

"Pietarissa on melko länsimaalainen ruokakulttuuri."

"Ruoka on halpaa, mutta iso matrjoshka voi maksaa 15 000 ruplaa."

"Hintataso Pietarissa on Suomea huomattavasti alhaisempi, 300 ruplalla voi syödä hyvin, kun Suomessa kuudella eurolla saa juuri ja juuri muoviin pakatun voileivän. "

 
       
 
 
       
 

Liikenteestä:

"Autoilu ja ajokortin hankkiminen ei ole niin suosittua nuorten keskuudessa kuin Suomessa."

"Metro kätevä, vaatii kuitenkin opettelua. Jokaista metromatkaa varten tarvitsi yhden 20 ruplan poletin."

"Metro on kätevä tapa kuljettaa miljoonia ihmisiä."

"Autoilijat olivat varsin välinpitämättömiä jalankulkijoita kohtaan (päälle he eivät kuitenkaan ajaneet)ja sama toisin päin. Mopoilijat ja moottoripyöräilijät olivat välillä ihan päättömiä liikenteessä."

"Yleisesti ottaen pietarilaiset ovat tottuneita ihmisvilinään ja mm. kävelelvät punaisia valoja päin."

"Kadulla kävellessä tuntui, että kaikilla oli hirveä kiire koko ajan."

"Vanhemmat ihmiset etuilee jonossa, liikennevälineissä pitää olla nopea."

 

Pietarilaisista:

"Pietarilaiset ovat kiireisiä, mutta ilmeisesti osaavat viettää huoletonta vappa-aikaa."

"Pietarilaiset ovat tyylikkäitä ihmisiä, Nevskiä pitkin käveli paljon seurustelevia pareja käsi kädessä."

"Pietarilaiset naiset käyttivät lähes poikkeuksetta korkokenkiä ja he panostavat ulkonäköönsä."

"Venäläiset ovat kohteliaita kaikissa tilanteissa, metrossa ei puhuta paljon."

"Venäläiset näyttävät tunteensa ja käyttäytyvät läpimästi tuttuja kohtaan."

"Oli mielenkiintoista huomata, kuinka monet kulkevat käsikoukkua."

"Yliopistoalue oli aidattu ja siellä kulkijoilla piti olla luvat."

"Opiskelijat olivat motivoituneita ja todella mukavia."

"Nuoret olivat erityisesti ystävällisiä. Poislukien monet ylöspäin tuijottelevat miliisimiehet, vaikuttivat vain kylmiltä ammattinsa puolesta."

"Opiskelijat olivat varsin pirteitä ja puheliaita, kun keskustelupäälle sattuivat."

"Tapaamamme pietarilaiset olivat ystävällisiä ja avoimia sekä hyvin kiinnostuneita meistä."

 
   

 

 

 
       
 

Venäjän kielen taidosta:

"Venäjää pääsi käyttämään paljon kaupoissa, ravintoloissa ja kahviloissa sekä tietysti nuorten kanssa. Kielitaidolla pärjäsi ihan hyvin."

"Asioiminen paikallisten ja kanssakäyminen erityisesti pietarilaisten opiskelijoiden kanssa helpottui huomattavasti, kun osaa venäjän kieltä."

"Yhteistyö venäläisten nuorten kanssa onnistui varsin sujuvasti. Venäläisten nuorten arki on varsin samanlaista kuin suomalaisten. Lisäksi he olivat ilmeisesti yhtä jännittyneitä kohtaamaamisesta kuin mekin. Kun vielä kaiken lisäksi kielitaito oli samalla tasolla, ei syntynyt kummallekkaan puolelle mitään ylimielisyyttä."

 
   
 
 
       
 

Mukana olivat Vilma, Maiju, Anni, Lauri, Kerttu, Netta, Visa, Ruut, Sanna, Jose, Saara ja Magda sekä 5 Munkkiniemen lukion venäjän opiskelijaa opettajiensa Tuovi Viitasalon ja Tuija Ihalaisen kanssa.

Katso myös Munkkiniemen yhteiskoulun sivut

 
  Sivun alkuun